Miksi parisuhteessa on välillä niin vaikeaa?
Jokaisessa parisuhteessa tulee vaikeita katkoksen hetkiä, ne ovat väistämättömiä ja välillä ne jumiutuvat itseään toistuviksi kehiksi.
Avaan teille parisuhteen tyypillisintä jumia, ja miten sitä voi ymmärtää. Kuvitellaan arkinen, monelle varmaankin tuttu hetki parisuhteessa:
Molemmilla on pitkä päivä takana ja olette molemmat aivan puhki.
Mitä tapahtuu tässä kohtaamisen hetkessä?
Molemmilla on odotuksia kohtaamisen suhteen, mutta niitä ei välttämättä juuri sillä hetkellä sanoiteta ääneen.
Toinen on ollut ehkä kotona pienten lasten kanssa, ja hänellä on kaipuu saada hetki toisen aikuisen huomiota, saada toisen läheisyydestä voimaa, jotta jaksaisi jälleen jatkaa iltaa. Tämä sisäinen kaipuu ei kuitenkaan tule sanoiksi oven avauksen hetkellä, vaan suusta tuleekin ärtymyksen äänellä: “Ai, sä tulit vasta nyt”.
Toinen on tehnyt myös pitkän päivän ja kaipaisi vain hetken saada hengähtää ja olla rauhassa. Hänkään ei osaa sanoa, mitä tarvitsee juuri siinä hetkessä, vaan reagoi ärtymyksellä takaisin: “Kyllähän sä tiesit, että mulla voi venyä ilta pidempään”.
Lähteekö tuttu kehä pyörimään?
“Sähän lupasit tulla ajoissa, suhun ei voi ikinä luottaa!”
“Ei se ole musta kiinni, kuinka kauan ihmiset istuvat kokouksessa. En mä voi vaan lähteä kesken, kai sä sen nyt tajuat!”
Molempien äänet kiristyvät entisestään. Toinen kävelee ohi ärtyneenä. Toinen huutaa perään: “Tää on just niin tätä!”. Huomio kohdistetaan lapsiin, mutta jälleen yksi tuttu jumi jää purkamatta. Tunne siitä, että mikään ei koskaan muutu vahvistuu entisestään. Kumpikin tunnistaa toistuvan ikävän kaavan.
Jokaisessa parisuhteessa tapahtuu väistämättä katkoksen hetkiä, tahattomia ohituksia, joissa emme huomioi kumppaniamme tai kuuntele itseämme herkällä korvalla. Toistuvat kehät lähtevät syntymään, kun meillä on vuorovaikutuksessa katkoksen kohtia, joita emme jostain syystä kykene korjaamaan.
Kumpikin lähtee reagoimaan itselleen tutuilla selviytymiskeinoilla. Toinen volyymin voimistamisella, kritisoinnilla ja vaatimuksilla, toinen keventäen, puolustellen ja perustellen tai mahdollisesti vaieten ja vetäytyen.
Mitä enemmän toinen kritisoi, sitä enemmän toinen perustelee. Mitä enemmän toinen puolustautuu, sitä vaativammaksi toinen käy. Lopulta jompi kumpi saattaa lähteä henkisesti tai fyysisesti tilanteesta pois. Ollaan umpikujassa, josta ei tunnu olevan ulospääsyä.
Miten kehää voi ymmärtää?
Kummankin omat selviytymiskeinot ovat yrityksiä selvitä suhteen katkoskohdista ja korjata niitä, mutta tahtomattaan ja tajuamattaan kumpikin vahvistaa negatiivista kehää omilla selviytymiskeinoillaan.
Toisen kritisointi on yritystä viestittää: ”Kuule minua, kaipaan sinua, haluan olla kanssasi”. Kun viesti lähetetään kiukun ja vaatimuksen kautta, ymmärrettävästi todellinen sisältö häviää.
Toisen puolustautuminen ja perustelut ovat yritystä viestittää: ”Ei lähdetä riitaan, minäkin vain kaipaan pientä hetkeä yksin ja rauhallista yhdessäolon aikaa. ” Kun viesti lähetetään pään tasolta loogisina perusteluina, todellinen merkitys piiloutuu.
Kun silmämme avautuvat ja pystymme näkemään, että selviytymiskeinomme katkoksen hetkissä ovat yrityksiä yhteyteen vaikkakin toimimattomin keinoin, ymmärrämme, ettemme ole toisiamme vastaan, vaan meillä on sama tavoite: korjata katkos ja palauttaa suhteemme hyvä ja turvallinen yhteys.
Kuinka estää negatiivinen kehä?
Jos palaamme eteisessä tapahtuneeseen kohtaamisen hetkeen, olennaista olisi löytää sanat todellisille pehmeämmille tunteille ja omille tarpeillemme, jotka ovat suojiemme alla. Olennaista olisi myös virittyä ja pysähtyä toisen kokemuksen äärelle:
“Mä vaan kaipaan, että rutistat nyt hetken, tarvitsen nyt vain sinua. Lepää sinä vain hetki, niin jaksat sitten tulla apuun.”
“Näen, että olet aivan poikki. Hengähdän vain hetken ja sitten tulen ilman muuta nukuttamaan lapsia.”
Näin me voimme ehkäistä katkoksemme, ja kokea olevamme molemmat turvallisesti rakastettavia sellaisina kuin olemme.
Kirjoittaja
Hanna Pinomaa
psykologi ja paripsykoterapeutti
